YMPÄRISTÖ JA KEHITYS KUMPULASSA

Seurantaraportti 2004

TAUSTAA

1. RAPORTIN 1996 TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN 2004

2. MUUTOKSET RAKENNETUSSA YMPÄRISTÖSSÄ JA LUONNONOLOISSA 1996-2004

3. LIIKENNE JA KULUTUSTOTTUMUKSET

4. VOIMAVAROJEN KÄYTTÖ

5. KUMPULAN METSIEN TILA

TAVOITELISTA 2004 ETEENPÄIN

TAUSTAA

Kumpulassa toteutettiin 1996 osin oppilastyönä alueen ympäristön tilaa valaiseva raportti, jossa kartoitettiin pahimpia ympäristöongelmia ja mietittiin samalla ratkaisumalleja ympäristöä vähemmän kuormittavan elämäntavan muodostamiseksi. Raportti oli yksi neljästä Helsingissä laaditusta alueellisesta ohjelmasta.

Kumpula-seuran rooli oli keskeinen 1996 raportin aineiston kokoamisessa, ja seura onkin tämän jälkeen jo jonkin aikaa miettinyt seurantaraportin laatimista vuoden 1996 raportille. Uuden raportin tarkoitus on selvittää, ovatko alueen ympäristökysymykset ja -huolet yhä samoja kuin aiemmin, vai ovatko vanhat huolenaiheet poistuneet ja antaneet tilaa uusille.

Mielenkiintoista olisi tutkia sitäkin, onko muutoksia tullut myös esitettäviin ongelmanratkaisumalleihin ja ovatko "kumpulalaiset arvot" tällä aikavälillä muuttuneet. Koska 1996 raportin tekijäryhmä oli kuitenkin pitkälle eri joukko kuin 2004 "seurantaraportilla" ei tällainen vertailu ole mielekästä eikä mahdollistakaan. Seurantaraportin ryhmä kunnioittaa 1996 tehtyä työtä ja pyrkii vastaamaan sen esille nostamiin kysymyksiin.

1. RAPORTIN 1996 TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN 2004

• Kumpulanpuron öljyn ja ruosteisen veden lähde on paikannettu VR:n ratapihalle. Loppuvuodesta 2001 katkaistiin vedentulo Messukeskuksen kohdalla ja saastunut vesi johdettiin Viikin puhdistuslaitokseen vievään tunneliin. Suunniteltu puronuoman kaivaminen auki puolen metrin syvyyteen asti on yhä tekemättä. Kumpula-seura ja monet muutkin kumpulalaiset olivat esittäneet rakennusviraston viherosaston 1999 syksyn viheraluefoorumeissa myös puron alajuoksun siistimistä ja mahdollista ruoppaamista Arabianrannan rakentamisen yhteydessä. Puhdistus valmistui viimein 2003 syksyllä yläjuoksun osalta, ja alajuoksulla Arabianrannassa puhdistus alkaa 2004.
  
  
• Lajiteltavien jätteiden (paperinkeräys) keräysastiat on 1996 esitetyn toiveen mukaisesti asetettu kahteen hyvin saavutettavaan paikkaan Jyrängöntiellä ja Allastien parkkipaikalla. Kumpulan Kiilan alueella 2001 alkaen olleet metallin- ja maitotölkinkeräysastiat vietiin lokakuussa 2004 pois Kiilan alkavan rakentamisen tieltä. Lasinkeräysastia siirrettiin Allastien parkkipaikalle. Toinen lasinkeräyspiste löytyy Isonniitynkadun "mutkasta".
  
  
• Allastien parkkipaikan satunnainen käyttö epävirallisena autojen öljynvaihto- ja remonttipaikkana on aiheuttanut huolta. Vahingot ovat toistaiseksi rajoittuneet pienehköihin öljyläikkiin asfaltilla. Ilmiön ei ole kyllä viime aikoina huomattu toistuneen. YTV:n keräysauton käydessä paikalla huhtikuussa, nähtiin kyllä ilmiö, että käsittelymaksun välttääkseen ihmiset dumppasivat parkkipaikan laidalle rikkinäisiä kodinkoneitaan toivoen ongelmajäteauton ottavan ne kuitenkin mukaansa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lasinkeräysastiat ovat 2004 syksystä olleet samalla parkkipaikalla ja valitettavasti niiden läheisyyteen jätetään myös muuta roinaa.
  
  
• Kustaa Vaasan tien meluvalleja alettiin rakentaa syksyllä 2001 paitsi Kumpulan myös Toukolan puolelle. Uudeksi ongelmaksi ovat ilmenneet uudet Valtimontien (ja myös vanhat Limingantien loppupään) korkealla kalliolla sijaitsevat talot, joiden kohdalla tien meluongelma ei ilmeisesti ratkeaisi edes kymmenen metriä korkealla meluvallilla! Miten lie yleinen ongelma Helsingissä onkaan suojata korkeilla paikoilla sijaitsevia asuntoja liikenteen melulta? Arabianrannan kauppakeskuksen avautuminen maaliskuussa 2002 lisännee liikennettä alueella, kuten myös uuden suuren asukaskeskittymän tulo alueelle. Meluvallit eivät loputtomiin ratkaise ongelmaa, ja ilmeisesti pitemmän päälle ratkaisun on löydyttävä liikenteestä tai sen ohjailusta itsestään (nk. äänettömämmän asfaltin käyttöönotto, nurmetetut raitioradat ja lopulta miksei myös hiljaisempiin sähkökäyttöisiin autoihin siirtyminen aluksi ainakin joukko- ja jakeluliikenteessä - joskin ongelmamelu lähtee renkaista, ei auton moottoreista). Raidevälien nurmettaminen aloitettiin 2002 loppukesällä.
  
  
• Katujen kunnossapito ontui erityisesti talvella 1999 runsaan lumentulon vuoksi. Kaupungin rakennusviraston suuret koneet siirsivät lumen ajoteiltä kinoksiksi jalkakäytäville, joiden viereiset kiinteistöt eivät kyenneet sekalaisin apuvälinein edustaansa puhdistamaan. Aika ajoin oli jalankulkijan Limingantiellä pakko kulkea keskellä ajorataa, kun varsinkin aamuisin jalkakäytävällä oli jopa metrin korkuisia kinoksia. Helsingin kaupunginosayhdistysten liitto HELKA järjesti kaupunginosakohtaisen leikkimielisen kilpailun parhaiten hoidetusta jalkakäytävästä talvella 2000. Kilpa kiinnitti positiivisella tavalla huomiota talvikunnossapidon haasteisiin. Talvet 2000 ja 2001 olivat kyllä myös 1999 runsaslumista talvea helpompia. Rakennusvirasto on loppuvuonna 2001 esittänyt uuden suunnitelman kiinteistönomistajan lumenluontivastuun uudelleen organisoimisesta takaisin kaupungille. Talvi 2004 oli jälleen erityisen runsasluminen.
  
  
• Kumpulan koulun huoltotie on entisellään, viimeistelemättömänä. Luonto alkaa tosin hitaasti pehmentää ja maisemoida karkeasti toteutettua soraväylää. Koulun piha asfaltoitiin kesällä 2000.
  
  
• Katuvalaistuksen uusimisessa ei ole tapahtunut muutosta. Tosin puupylväisiin alkaa jo liittyä maisema-arvoja, joita muissa kaupunginosissa ei tapaa. Harvemmin näkee enää missään muualla oravien juoksevan lankoja pitkin! (Oravat eivät voi kiivetä metallipylväisiin). Orava on sitä paitsi vastikään valittu Helsingin nimikkoeläimeksi, ja Kumpula-seura suunnitteli lankaa pitkin vilistävästä oravasta itselleen logoa! Kumpulan 2004 kyläjuhlien tunnukseksi ei kuitenkaan tullut oravaa, vaan Unto Helon suunnittelema siilihahmo.
  
  
• Metsätaivalta Kymintie - Jyrängöntie ei ole valaistu. Sen vaatima levennys raskaalle kalustolle ei tosin tee valaistuksen toteuttamista edes kannattavaksi. Kumpulan siirtolapuutarhaan suunniteltu Vallinkoskentien levennys ja muuttaminen autoille luvalliseksi torjuttiin kaupunkisuunnittelulautakunnassa pyörä- ja kävelytien kulkijoiden turvallisuutta vaarantavana. Uusi huoltoportti rakennetaan Kalervontien puolelle. Uhka autoliikenteestä Vallinkoskentiellä siis poistui.
  
  
• Raitiotieyhteyttä ei Kumpulaan ole luvassa, vaikka vaunut kulkevatkin ohi Koskelan varikolle. Linja 6 jatkettiin  syksyllä 2004 Arabianrantaan tehdasalueen itäpuolelle, jonne kiskot rakennettiin syksyllä 2001. Ajatus bussilinja 65:n korvaamisesta uudella raitioreitillä Veräjämäkeen asti on haudattu, mutta toisaalta itse raitioreitti 1:n pohjoispäätä Käpylään asti lopetti viikonloppuliikennöinnin.  Toisaalta kaavailuja raitioreitti 9:n ulottamiseksi Etelä-Helsingistä Pasilaan Aleksis Kiven kadun kautta valmisteltiin kiivaasti syksyllä 2001. Joukkoliikennelautakunta käsitteli 2004 myös mahdollisuutta raitiolinjaksi Vallilanlaakson kautta Mäkelänkadulle- reitti myötäilisi ratapengertä.
  
  Uudeksi keskustelunaiheeksi on muuttunut koko Koskelan varikon tarpeellisuus. HKL luopui osasta Koskelan bussihalleja, jonne vuokralaiseksi tuli karting-autorata. Jos myös epäesteettinen, vanhaksi käyvä Koskelan raitiovaunuvarikko kävisi tarpeettomaksi, vapautuisi sen paikalta hyvää rakennusmaata kaupungille. Uuden varikon sijainniksi on vilauteltu KSV:n yleiskaava 2002 –luonnoksessa mm. paikkaa Kumpulanmäen alle louhittavasta tunnelista! Uusin tieto tosin ei vahvista Koskelan varikoita purettavan, vaan päinvastoin: uudet leveämmät raitiovaunut tarvitsevat laajempia tiloja Koskelassa. Alueen raitioliikennekuviot tulevat siis tavalla tai toisella koskemaan myös Kumpulaa. Kustaa Vaasan tien rampit Koskelantielle uusitaan suoriksi, mikä vapauttaa maata rakentamiselle Koskelan varikon läheisyydessä. Vuonna 2003 Koskelan varikon alueelle valmistui uusi vaunuhalli. Ilmeisesti arvelut HKL:n poistumisesta alueelta olivat ennenaikaisia.
  
  
• Kadunvarsi-istutuksia ei ole Intiankadulle luvassa. Etuajo-oikeuskiistan lopputuloksena syksyllä 1998 luvattiin Limingantien risteykseen levennetyt jalkakäytävät jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi ajonopeuksien mahdollisesti kasvaessa Intiankadulla. Kaupunginvaltuusto ryhtyi monen kannanoton jälkeen toimeen, ja sai aikaan nopeusrajoituksen laskemisen (ennen 40 km/h, nyt 30 km/h) ja ajoradan kavennuksen/ jalkakäytävän levennyksen. Vaikka etuajo-oikeus Intiankadulla toteutuikin, voidaan myös liikenneturvallisuuden katsoa parantuneen huomattavasti. Ongelmia on yhä: rajoituksesta huolimatta etuajo-oikeus on saanut uhkarohkeimmat autoilijat vain lisäämään vauhtia Intiankadulla. Noloa kyllä, joukossa on monia kulmat hyvin tuntevia paikallisia autoilijoita. Luottaa ei voi siihenkään, että vaikka Kumpulantaipaleen kohdalla autoilijat hidastavat töyssyä lähestyessään, he myös pysähtyisivät töyssyn jälkeen tulevan suojatien eteen jonkun sitä ylittäessä. Jalankulkija voi monasti tulkita vauhdin hiljentämisen töyssyn/suojatien edellä olevan autoilijan merkki jalankulkijalle, että tämä voisi ylittää suojatien.
  
  Katuhidasteiden anominen Intiankadulle tuotti tulosta 2003. Kadunvarsiasukkaat ovat häiriintyneet silti meluongelmasta, joten raskaan liikenteen läpiajokieltoa on myös toivottu. Samanlaisia toiveita on ollut myös Valtimontiellä, jossa on toivottu raskaan liikenteen ohjaamista Koskelantieltä kulkemaan kokonaan Koskelan rampin reittiä Kustaa Vaasan tielle. Liikennesuunnitteluosasto esitti lokakuussa parannussuunnitelman, jossa ajorata jaetaan kahtia Kumpulantaipaleen kohdalla. Ajoratojen väliin Kumpula-seura ehdotti puuistutuksia. Niille ei kuitenkaan näytä tilaa riittävän. Syksyllä 2004 alkoi Kiilan rakentaminen, joka osin lisäsi työmaaliikennettä Intiankadulla.
  
  
• Sisäliikuntatilaksi on saatu Kumpulan kylätila ainakin aerobiciä varten. Valmistunut ulkovuoraus pitänee tilan myös talvisaikaan entistä lämpimämpänä mm. joogan harjoittajille. Maauimalan tilat kunnostetaan viimein 2004. Uimala on kesän ajan kiinni. Kumpulan yliopistollinen liikuntakeskus on palvellut myös kumpulalaisia 2003 alkaen.
  
  
• Raportissa 1996 kaivattu yhteinen kylätila saatiin avatuksi keväällä 1999. Käyttö hakee yhä muotoa ja yhteisiä pelisääntöjä. Esim. taidenäyttelyn ja lasten iltapäiväkerhon tarpeita on vaikea yhtäaikaisesti tyydyttää. Kylätilan jatkuva säännöllinen aukipito vaatisi resursseja. Kaupungin säästötoimien on pelätty purevan tilan käyttöön 2004 aikana. Tilassa avattu ”Kumpukirjasto” pitää paikalla kerran kuussa lukupiiriä. Kirjavarasto on yhä suuri. Tilan käyttö on edelleen hyvin vilkasta. Iltapäiväkerho kylätilassa loppui Mannerheimin lastensuojeluliiton kerhon jäätyä ilman riittävää määrää lapsia syksyllä 2004.
  
  
• Verkkoyhteys kylätilaan saatiin viimein 2002 keväällä, nettikahvilan suunnittelu alkoi jo aiemmin puhelinlinjan saamisella. Yksittäiset kaupunginosa-aktiivit ovat aloittaneet verkkoyhteydenpidon keskenään, ja seuran keskeiset henkilöt ovat tavoitettavissa sähköpostitse. Kumpulan yhteiset ilmoitus- javerkkosivu.”Kumpula-Forum”(www.kaupunginosat.net/kumpula) jatkaa toimintaansa ja laajenee osana kaupunginosayhdistysten kotisivujen verkkoa. Tiuhempi päivittäminen on toteutunut seuran omin voimin. Sivuille on yhteys mm. kaupungin kotisivujen kautta. Päivitystapa on HELKA:n mukaan 2005 yksinkertaistumassa, mikä laskee kynnystä tulla mukaan sivujen päivittämiseen.
  
  
• Kesällä 2002 pidettiin Kumpulassa ensimmäiset pujonkitkentätalkoot allergisoivaa pujoa vastaan
  
  
• Syksyllä 2000 katsottiin rakennusviraston kanssa Kumpulassa paikkoja 2-3 puiselle julkiselle ilmoitustaululle. Taulut ovat yhä toteuttamatta.
  
  

2. MUUTOKSET RAKENNETUSSA YMPÄRISTÖSSÄ JA LUONNONOLOISSA 1996-2004

Merkittävin Kumpulan maisemaa vuoden 1996 jälkeen muuttanut tapahtuma oli Fysiikan laitoksen rakentaminen 1999-2000 Kumpulanmäelle. Vaikkei mäki ollutkaan viheralueeksi kaavoitettu, toimenpide kiistatta kutisti viherpinta-alan määrää alueella. Uudet rakennukset tulevat kemian laitoksen massiivisen korttelin tavoin näkymään kauas lähiympäristöön Kumpulaa yhä enemmän leimaavana maamerkkinä. Uusi Physicum-rakennus kirjastoineen avattiin syksyllä 2001, sekä liikuntahalli 2003. Exactum-talossa aloitti 2004 syyslukukautensa mm. tietojenkäsittelytieteen laitos. Dynamicum-talo Merentutkimuslaitokselle sekä Ilmatieteen laitokselle valmistui 2004 ja avataan 2005.

Kaavaan liittyi myös tielinjaus Isonniityn laakson viheralueen poikki Limingantielle, mutta Kumpulassa kiivaasti vastustettua, toteutuessaan kevyen liikenteen väylät katkaisevaa ja Kumpulan kartanon kulttuuriympäristöä vahingoittavaa tietä ei ole ryhdytty toteuttamaan. Kaupunkisuunnitteluvirastoon on silti turhaan vedottu koko linjauksen poistamiseksi kaavasta.

Seuraavaksi viherpinta-alaa vie matematiikan laitos ja sen liepeille umpikortteleina nouseva asuntorakentaminen. Mittakaavan laajuus ei ehkä ole kaikkien kumpulalaisten tiedossa, ja saattaa monelle tulla yllätyksenä. On syytä pelätä, että kulttuurimaisema Kumpulan kartanon ympäristössä jylhine kallioineen ja vaahterarinteineen muuttuu arvaamattomalla tavalla. Vaahterarinne sai syyskuussa 2000 kunniamaininnan kilpailussa Helsingin kauneimmasta vaahterasta. Syksyllä 2001 ympäristökeskus järjesti opastetun kierroksen vaahterametsään, vaahtera kun on Helsingin nimikkopuu. Vaahterarinteen roskaisuus, johon osin mäen rakentaminen on syynä, pantiin retkellä merkille. Siivoustalkoot hieman paransivat tilannetta. Kumpulan paksuin "Selman puu", kaunis jättiläismäinen vaahtera on yhä hengissä Nylanderinniityn länsipuolisella rinteellä.

Kätilöopiston pohjoispuolisen tontin rakentaminen alkoi syksyllä 2001. Kumpulan kiilan kaavoitus eteni 2001 lopulla, ja kaava asuntorakentamiselle esiteltiin asukkaille Kumpulassa marraskuussa 2001. Rakentaminen alkoi 2004 syksyllä.

Vähentyneen "koiranulkoilutuspinta-alan" myötä ovat niukaksi käyneet viheralueet lisääntyneen kulutuksen alla. Polusto on joutunut kanavoitumaan uusille reiteille. Harkittavaksi jää, tulisiko kulkemista ohjailla paremmalla polkuverkostolla, portailla ja pitkospuilla maaston kulumisen hallitsemiseksi viimeistään sitten, kun Kumpulanmäki saa lisää asukkaita..

Aikoinaan lanseerattu "hallittu hoitamattomuus" on Kumpulassa karannut käsistä, ja paikka paikoin muuttunut silkaksi välinpitämättömyydeksi. Luonnon monimuotoisuuden nimissä voi kaatuneet puunrungot metsässä vielä ehkä hyväksyä, mutta dumpattuja öljykanistereita, sohvia ja jääkaappeja ei.

Varsinaisen maantieteellisen Kumpulan ulkopuolelle Mäkelänrinteen koulun rinteeseen rakentui 1999 uimahalli, joka tosin vaikuttaa Kumpulan maisemaan ja liikenteeseen etenkin Isonniityn suunnalla. Uimahalli on Kumpulantaipaleen pyörätien päässä, eikä se sanottavasti hidastuta tai vaikeuta pyöräliikennettä Kumpulan läpi Vantaanjoen suuntaan. Koillissuunnasta tuleville pyöräilijöille Kumpulantaival voi olla väylä uimahallille, miten käytetty, jää nähtäväksi. Autoliikenne kanavoituu Mäkelänkadulle juuri Kumpulaa koskematta.

3. LIIKENNE JA KULUTUSTOTTUMUKSET

Välillä 1996-2004 otettiin Kumpulassa ahkerasti kantaa liikenneasioihin. Kymintietä ehdotettiin pihakaduksi, mille KSV:n liikennesuunnitteluosasto ei nähnyt perusteita. Pietari Kalmin tien jatkoa on vastustettu jo ennen sen toteuttamisen käymistä ajankohtaiseksi. Liikenteen lisääntyminen Kumpulanmäellä fysiikan laitoksen valmistuttua sekä paineet Helsingin poikittaisliikenteen kehittämiseksi saattavat tuoda linjauksen uudelleen ajankohtaiseksi, Kumpulan ali on suunniteltu tunnelia Koskelantien - Mäkelänkadun risteyksestä Hermannin rantatielle. Käpyläläinen aloite 2002 siirtäisi Mäkelänkadun kulkemaan Pasilan ratapihan länsipuolella. Palvelulinjan pikkubussi aloitti liikennöinnin Limingan- ja Kymintiellä 2002. Kumpulanmäelle linja ei ulotu.

Intiankadun muuttamista etuajo-oikeutetuksi ja täten Kymintien ja Limingantien samanarvoisuuden poistamista arvosteltiin ankarasti, koska liikenteen nopeus Intiankadulla asuma-alueen keskellä näin nousisi. Nopeusrajoituksen pudotuksesta huolimatta tiedetään nyt näin myös käyneen. Ongelmallinen on ollut varsinkin bussipysäkin viereinen suojatie, jolla bussin takaa katua ylittävät joutuvat vaaraan näkyvyyden ollessa Käpylän suuntaan olematon. Jos nopeudet eivät vieläkään laske, on tämä kylän ainoan kaupan ja päiväkoti Marjalan välinen suojatie todennäköinen onnettomuuspaikka. Edes ajoradan kavennus ei ole estänyt kaahailijoita ampaisemasta täysillä kapeikkoon, jossa näkyvyyttä pysäkillä seisova bussi yleensä vielä huonontaa. Intiankatua sivuava pyörätie muuttui sekin kärkikolmion asentamisen jälkeen etuajo-oikeutetuksi Limingantien suhteen, minkä pelättiin lisäävän myös pyöräilijöiden nopeuksia kaupan edustalla ja täten aiheuttavan vaaratilanteita. Pelko on ilmeisesti ollut aiheeton, sillä pyöräilijöille näkyvyys paikalla on varsin hyvä, toisin kuin autoilijoilla.

Kumpulan kahdesta kaupasta toinen, Isonniityn kauppa lopetti toimintansa 2001 kesällä toimittuaan vajaat kaksi vuotta. Intiankadulle jääneen kaupan tulevaisuus on valoisampi. Isonniityn alueella käy myös kerran päivässä kauppa-auto! Isonniityn Niittyvillan kioski, Intiankadun R-kioski (perinteinen Kumpukioski lopetti 1999) ja 2001 kesällä Intiankadun Kotipizzan paikalle tullut pizzeria Parmesan vetävät hyvin asiakkaita. Intiankadulle on tullut marraskuussa 2001 myös uusia pienyrityksiä.

Alueen lähipalvelutaso parani Arabian marketin avatessa Kotisaaren entisissä tiloissa 14.3. 2002. Kävelymatka marketeille on varsin lyhyt, ja Kumpulaa lähin pankkiautomaatti on siellä Kätilöopiston automaatin tultua samana keväänä lakkautetuksi. Arabian markettien pelättiin hävittävän hintakilpailullaan pieniä paikallisliikkeitä, mutta valitettavasti paikallispalvelujen taso oli romahtanut surkeaksi jo ennen Arabian markettien avaamista.

4. VOIMAVAROJEN KÄYTTÖ

Yhteydenpito kaupungin eri virastojen välillä on ollut ajoittain antoisaakin. Monien eri toimijoiden intressit ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Kaupunkisuunnitteluvirasto on säilyttänyt Pietari Kalmin kadun jatkon Kumpulanmäen kaavassa samaan aikaan kun rakennusviraston viherosasto suunnittelee kärhöpuistoa niitylle, joka jäisi samaisen tielinjauksen alle. KSV:n liikennesuunnitteluosasto on osoittanut kuitenkin myös pehmeän puolensa muunakin kuin tielobbarina julkaistessaan 1999 kesällä kaupungin kulttuurikohteita yhdistävien pyöräteiden reittikartan myös Kumpulan alueella. Liikennesuunnitteluosasto yllätti positiivisesti kehittäessään Intiankadun hidasteita 2000 syksyllä.

Kumpulan maisemaa sävyttävät Helsingin yliopiston eri laitokset. Kemian ja fysiikan laitosten massiivisuuden rinnalla on ollut sympaattinen vanhaan Kumpulan kartanoon sijoitettu kasvitieteellinen puutarha, joka tosin avattaneen yleisölle vasta 2010. Yhteistyössä yliopistolaisten kanssa saatiin kartanolle keväällä 1999 kumpulalaissyntyisen tutkimusmatkailijan Petter Forsskålin muistolaatta. Tilauksesta on puutarhassa järjestetty opastettuja kierroksia kumpulalaisille. Myös yliopisto on omasta aloitteestaan järjestänyt kävelykierroksia kampukselleen sekä 2001 että 2002 kesällä.

Kesällä 1998 kumpulalaisilla oli edustuksensa kaupungin paikallisagenda21 –työryhmissä ”Asuminen sekä asuinympäristön laatu ja viihtyisyys” ja ”Kaupungin tiivistämisprosessi ja viheralueet”, joiden tuloksia esiteltiin 19.9. 1998 Finlandia-talolla. Pelkästään kumpulalaista näkökulmaa ei voinut tässä mittakaavassa saada riittävästi esille, mutta ongelmakentät ovat kaupunginosasta toiseen hyvin samanlaisia. Entistäkin enemmän on merkitystä kaupunginosien välisellä yhteistyöllä. Arabianrannan rakentaminen alkoi syksyllä 2000. Vanhaa maamerkkiä, Toukolan Hirsipuukalliota rakentaminen osin rouhaisikin, toisaalta jyrkkä kalliopudotus korostaa kalliota, joka pitäisi viimein merkitä maastoon opastaululla. Kallioon kiinnitettiin taideteoksena pieniä metallisia lintuja! Bokvillanin puisto säilyy ja siistitään, mutta talon ylläpitäjä on 2002 alussa auki seurakunnan siitä kieltäydyttyä liian pienenä.

Syksyllä 1998 alkoi Kumpulassa selvitys puukaupunginosien sisällyttämiseksi kansalliseen kaupunkipuistoon, jos sellainen joskus Helsinkiin perustetaan. Projektia on kumpulalaisten kanssa tutkinut mm. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (HELSY), ja Kumpulan vahvuuksia on ollut sen yhteys Vantaanjoen suiston ja Vanhankaupunginlahden vihervyöhykkeisiin, sekä vahva kulttuuriperinne (mm. Kumpulan kartano maisemineen jo 1400-luvulta). Luonto- ja kulttuuriarvot tukevat toisiaan hyvin Kumpulassa, jossa ihmisen toiminnan jäljet ovat maastossa näkyvissä - kuitenkin pitkälti ilman, että alueen luonnetta tai maaston pinnanmuotoja olisi radikaalisti muutettu.

Vuoden 1999 alusta on Kumpulan-Toukolan-Hermannin alueella saatu kokoon väljä paikallisagenda 21- ryhmä. Käytännön toimena tyhjennettiin yhdessä Käpylän Klubin väen kanssa Länsi-Käpylän hiidenkirnu sinne viskotuista kivistä, ja 2002 keväällä tehtiin kirnulle seurantatarkastus. Keväällä 2004 (8.5.) kirnun puhdisti kaupungin siivoustalkoiden yhteydessä Vanhankaupungin seudun vihreät ry:n organisoima porukka. 

Kumpulassa aloitettiin myös 1999 rakennustapaohjeiston kokoaminen ohjeeksi vanhojen puutalon kunnostamiseksi perinteitä kunnioittaen. Kylässä on osallistuttu 1999 myös Euroopan rakennusperintöpäivien viettoon vanhasta Kumpulasta kertovalla valokuvanäyttelyllä, ja päiviin osallistuttiin myös syyskuussa 2000 vuoden teeman ollessa nimenomaan puurakentaminen, ja näyttelyn esitellessä etelänaapurimme puukaupunginosaa, Tallinnan Koplia. Syyskuussa 2001 järjestetty näyttely kertoi Kumpulanmäen 1970-luvulla puretuista parakkitaloista. Vuonna 2002 näyttelyn aiheena ovat Kumpulan kaupat kivijalkaliikkeistä Arabian markettiin. Yhteisistä intresseistä on 2001 jälleen keskusteltu Käpylän Klubin väen kanssa.

Kesäkuussa 2002 Kumpula-seuran väki osallistui ensimmäistä kertaa kansallisiin pujonkitkentätalkoisiin. Erityisinä kohteina olivat Kumpulantaipaleen varren päiväkotien ja koulun ympäristöt. Allergisoivaa pujoa oli Kumpulantaipaleen varrella suhteellisen vähän, mutta Intiankadun varrella enemmän.

5. KUMPULAN METSIEN TILA

Metsät rajaavat Kumpulan suurista liikenneväylistä. Ne suojaavat kylää melulta, saasteilta ja myös Helsingissä niin yleisiltä kovilta tuulilta. Metsät ovat olennainen osa Kumpulan ilmettä. Niiden hoito on ollut ajankohtaista taas 1999-2000, kun rakennusviraston viherosasto käynnisti puistojen hoidon suunnittelun yhteistyössä asukkaiden kanssa.

Janikan päivän myrsky 15.11. 2001 aiheutti melkoista tuhoa myös Kumpulassa. Harvinainen, pohjoisesta puhaltanut tuuli kaatoi useita puita sekä uimalan ikimäntyjen seassa että puistoalueilla katujen ja polkujen yli. Keväällä 2002 suurin osa kaatuneista puista oli jo pätkitty ja korjattu pois, mutta useita kantoja jäi maastoon. Syksyn 2004 erittäin voimakkaat metsänhoitotoimet poistivat suuren määrän pienpuustoa mm. Allastien ja itäisen Kymintien metsissä. Kuiva kesä oli tappanut pystyyn varsinkin liiantiheässä kasvaneita havupuita.

Kumpulalla on jo vuodelta 1981 oma puistometsien hoitosuunnitelma laatijoinaan Anne Rihtniemi, Paula Oksanen ja Hannu Arovaara. Tuolloin kirjattiin hoidon tavoitteiksi mm. seuraavaa:

"Biologinen tavoite: Metsässä huolehditaan jatkuvasta kaikenikäisten, myös nuorten puiden kehittymisestä. Metsäkuvallinen tavoite: Ulkoilumetsässä selkeytetään metsäkuvaa. Metsään muodostetaan tilallinen vaihtelu pienistä aukioista, järeiden runkojen puoliaukeista pilaristoista ja tiheistä kasvustoista. Näkymiä avataan kallioille, harvinaisten puiden ryhmiin ja metsän sisään sekä ulos maisemaan. Puuston tiheyttä säätelemällä saadaan samalla metsälle uudistumismahdollisuus luomalla tilaa ja valoa nuorille puille. Metsien maisemallinen merkitys alueen ulkopuolelle otetaan huomioon."

Metsien hoitoperiaatteeksi kirjattiin mm:

"Hoitokokonaisuudet ovat pienialaisia. Puuston kiertoiässä pyritään lähelle puiden omaa biologista ikää. Metsiköitä kehitetään eri-ikäisinä lomittain siten, että alueella on aina kaikenikäisiä metsiköitä. Joillakin puulajeilla ja harvemmissa metsiköissä kasvatetaan sekä erilajisia että eri-ikäisiä puita samanaikaisesti. Kukin laji on mukana kierrossa omassa biologisessa rytmissään. Alikasvos käsitellään, kun se haittaa toivottujen taimien kehitystä tai umpeuttaa näkymäyhteydet. Metsien kehityksessä käytetään hyväksi luontaisesti syntynyt taimiaines, mutta on varauduttava istuttamaan sekä jo paikalla kasvavia lajeja että uusia lajeja. Kolme istutettua tainta ovat tulevaisuudessa yksi vanha puu."

Kuluneiden lähes 20 vuoden aikana Kumpulan metsissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia, vaan tilanne on melkein sama kuin edellisen hoitosuunnitelman laatimishetkellä. Joitakin suunnitelmassa ehdotettuja toimenpiteitä on toteutettu (mm. läpiajokielto ja istutukset). Vuoden 1981 hoitosuunnitelmassa on myös seikkoja, jotka kaipaavat tarkistusta.

Suunnitelmassa ongelmallisiksi koettiin vanhat kuuset, joista huonokuntoisimpien oletettiin kaatuvan myrskyssä. Kuitenkin yli 20 vuoden aikana vanhat puut ovat pitäneet pintansa hyvin, ja vain harvoja kuusia on kaatunut. Sukkessiokäsitykseen perustuva huoli metsien ikääntymisestä (yli-ikäisyydestä) lienee siis turha: tutkimusten mukaan (Johanna Lehvävirta, Helsingin yliopisto) kuuset elävät Suomen oloissa ehkä 600 vuotta, ja haavatkin 150 vuotta. Kumpulan metsät ovat tämän tiedon valossa vielä hyvin nuoria.

Toinen vuoden 1981 suunnitelmassa esille nostettu huolenaihe oli metsien kuluminen. Kulumista voidaan vähentää jättämällä maastoon "luonnollisia esteitä", joita ovat esimerkiksi tiheiköt, kivet ja kaatuneet puut, jotka myös huolehtivat metsän biologisesta monimuotoisuudesta ja juuri näille metsille ominaisten lajien säilymisestä. Suomessa on lahoavista puista riippuvaisia eliöitä n. 4000-5000 lajia. Kaatuneiden puiden suojassa kasvaa myös uusia taimia.

Kulumista voidaan vähentää myös liikkumista ohjailemalla. Polkuja suunniteltaessa on kuitenkin oltava varovainen, eikä niitä saisi päästää risteilemään joka puolelle. On myös tarkistettava, millainen "polkukäsitys" käyttäjillä ja polun rakentajilla on. Olisikin mietittävä, onko "luontopolkujen" merkitseminen maastoon käyttökelpoinen tapa ohjata liikkumista metsässä.

Aukaisut (valon saamiseksi nuorille taimille ja aluskasvillisuudelle) tulisi tehdä hitaasti ja varoen. Vihersuunnitteluilloissa ja maastokäynneillä on korostettu metsien virkistyskäyttöä: tiheikköjen aukaisu liikkumisen helpottamiseksi ja virkistyskäytön mahdollistamiseksi voi olla tarpeellista virkistyskäytön kannalta olennaisissa paikoissa.

Metsien pirstoutuminen on voitava estää, sillä isot metsäalueet kestävät ilmansaasteita paremmin kuin pienet, ja etenkin tiheä reunapuusto suodattaa saasteita ja suojelee metsien sisäosia. Metsiä ei saa rakennelmilla, teillä tai ”poluilla” pilkkoa pikku lämpäreiksi, joissa metsän oma dynamiikka lakkaa toimimasta (esimerkiksi kuusi ei selviä alle 0.9 hehtaarin metsälaikulla). Elinkelpoinen kaupunkimetsä on vähintään 2.0 hehtaaria (Minna Komulainen, Taajamametsien hoito)

Vuoden 1981 hoitosuunnitelmassa ei juurikaan kiinnitetty huomiota roskaisuuteen, joka tämän päivän näkökulmasta on metsiemme ehkä näkyvin ongelma. Hoitotoimenpiteet tulisikin keskittää roskaisuuden torjumiseen ja perussiisteyden ylläpitoon. Vanhat sohvat, maalipurkit ja polkupyöränrämät eivät kuulu metsiin.

Kumpulan metsiä tulisi lähestyä varovaisin, minimalistisin hoitotoimenpitein, joiden tarkoitus on ennen kaikkea suojata metsiä liialta kulumiselta ja tallautumiselta. Perussiisteyttä on voitava vaalia järjestämällä esimerkiksi rakennusviraston ja asukkaiden yhteisiä roskankeruutalkoita.

Vihersuunnittelusta (kuten myös vuoden 1981 hoitosuunnitelmasta) on Kumpulanmäki rajattu pois. Kumpulanmäellä on kuitenkin kasveja, jotka tulisi siirtoistuttamalla pelastaa ennen mäen rakennustöiden jatkumista, kuten ympäristökeskus aikoinaan toimi Hartwall Areenan rakennustontilla.

TAVOITELISTA 2004 ETEENPÄIN

• Kumpulanpuron puhdistaminen on  yläjuoksultaan 2003 toteutunut. Sorsien syöttäminen toi 2002 keväällä alueelle runsaan rottaongelman, joka nyt lienee hävinnyt.
  
  
• Lajiteltavien jätteiden keräysastiat eivät ole irrallaan puistoissa tms. paikoissa seistessään mikään kaunis näky. Vastedes tulisi suosia kierrätysastioiden sijoittamista lähemmäksi tuottajaansa esim. kauppojen yhteyteen, jotta nämä ymmärtäisivät vastuunsa myymänsä tavaran loppusijoituksesta. Puistot ja torit eivät ole hyviä kierrätysastioiden sijoituspaikkoja, koska ne ovat kierrätysjätteen tuottamiseen syyttömiä. Hyviä esimerkkejä vastuunotosta kierrätyksessä ovat näyttäneet Käpylän Musta Pekka, Koskelantien Alepa ja Käpyläntien Masurkka. Huono esim. lasinkierrätysastioiden sijoituspaikka oli  Intiankadun jatke nk. Kumpulan kiilassa. Kierrätyspaikan läheisyys tuntuu ja näkyy lähiympäristön roskaisuutena myös uudella lasikierrätyspaikalla Allastien parkkipaikalla. Kunpa  lasinkeräysastiat voitaisiin tyhjentää ilman, että koko ympäristö on täynnä sirpaleita. Tosin YTV on ilmoittanut, ettei se enää uusi rikkoutuvia lasinkeräysastioita, ja että -esittämämme idean mukaisesti- kierrätyspisteet tulevat vastedes olemaan yhä enemmän kauppojen yhteydessä.
  
  
• Katujen kunnossapito niin talvella kuin kesälläkin tulisi jotenkin yhtenäistää, sillä kiinteistöyhtiöiden mahdollisuudet suoriutua ylläpidosta ovat vajavaiset.
  
  
• Sallittu kompostointi ei tiiviisti asutulla kaupunkialueella omallakaan tontilla ole aina toivottavaa rottavaaran vuoksi. Hunningolle jääneet kompostit ovat pahimmillaan muuttuneet jätekasoiksi, joiden jatko- ja loppukäsittelyyn ei sinänsä hyvän kierrätysideaan ryhtyjän into ole aina riittänyt. YTV:n keskitetty kotitalousjätteen keruu on toiminut hyvin, joskin sekajätteen sekaan yhä tungettavan orgaanisen jätteen määrä kielii kouluttamisen varaa yhä olevan, jotta "yhden pöntön systeemi" jäisi lopulta historiaan.
  
  
• Keväiset siivoustalkoot rakennusviraston kanssa yhteistyössä ovat olleet ympäristön laatua ehdottomasti parantava toimenpide. Kuitenkin varsinkin kylmänä 1999 keväänä jäi saavutettu hyöty talkookustannuksiin nähden vähäiseksi. Edes eräitä pahiten roskaisia alueita ei saatu siivotuksi talkoon aikana. Asennekasvatustyötä on myös tehtävä, ettei yleisten alueiden siivoamiseen tarkoitettuja kaupungin roskalavoja käytettäisi valvovan silmän välttäessä omien kellarien ongelmajätteistä eroon pääsemiseen. Talkoita tarvitsisi vuoden aikana toinenkin? Roskaantuminen on lisääntynyt. Rakennettavalta Kumpulanmäeltä leviää rakennusjätettä ympäristöön. Nylanderin niityn kohtalo on yhä auki.
  
  
• Koskelan varikon hallien suuri maa-alue on pysynyt aidattuna, "tuntemattomana Kumpulana". Osan bussihalleista luovuttaminen mikroautoradaksi ja YTV:n muutkin tulevaisuuden varikkojen keskittämissuunnitelmat viittaavat siihen, että lähivuosina HKL voi vapauttaa sekä hallit että niiden valtavan maa-alueen muuhun käyttöön. Olisiko tämä uusi käyttö asuntorakentamista, vai missä määrin varikon rakennuksia voi uusiokäyttää, kaivannee keskustelua, kuten myös on ratkaistava korvaavan varikon sijoituspaikka. Meluaidan täydentäminen on sekin riippuvainen Koskelan varikon tulevaisuudensuunnitelmista.
  
  
• Vuoden 1952 olympialaisiin valmistunut maauimala pääsi viimein kunnostettavaksi ja avattaneen uudelleen kesäksi 2005.
  
  
• Kylätilan käyttö on saatava jatkuvaksi ja säännölliseksi. Tyydyttävä ylläpito vaatii ainakin osapäiväistä henkilökuntaa. Kaupallinen ja epäkaupallinen käyttö selvitettävä.
  
  
• Kumpula voisi vaikuttaa myös kaupungin liikennelaitokseen bussilinja 55:n kaluston muuttamiseksi maakaasu- tai sähkökäyttöiseksi askeleena kohti koko Helsingin bussikaluston tekemistä ympäristöystävällisemmäksi.
  
  
• Kaupunginosayhdistysten tiedottaminen on osoittautunut ongelmalliseksi. Kaupungin kulttuuriasiainkeskus poisti vuotuisen toiminta-avustuksen, joka korvattiin erikseen anottavalla projektiavustuksella - jota ei kuitenkaan juuri mihinkään tarkoitukseen myönnetä! Yhdistysten toiminnan keskeisin osa, tiedottaminen, jota kaupunginosalehtien ja nettisivujen kautta voisi pitää yllä, on vailla tukea ja taloudellisia edellytyksiä. Tarjokkaita kotisivujen tekijöitä kyllä olisi, mutteivät yhdistykset voi niitä ottaa vastaan, sillä tällaiset pysyväisluonteiset toimintakulut kun eivät kuulu "projekteihin", joihin avustusta kyllä saisi. "Projekteilla" tarkoitettaneen kertaluonteisia happeningejä ilman pysyväisvaikutuksia. Samasta syystä myös monet kaupunginosalehdet ovat lopettamisuhan alla. Paikallistiedotuksen kanavien ja keskusteluareenoiden luomiselle on saatava riittävät taloudelliset ja tekniset toimintaedellytykset, jos paikallista identiteettiä ja verkottumista yleensä halutaan saada aikaan.
  
  
  

Kumpula-seuran työryhmä
Kumpulassa 7.11. 2004