Helsingin kaupunginosat Helka ry HelsinginSeutu-portaali Helsingin kaupunki
YTV Reittiopas Kaupunginkirjastot
Etusivu arrow Kumpulan historia arrow Kadonnutta Kumpulaa
Kadonnutta Kumpulaa

KADONNUTTA KUMPULAA

KUMPULAN PUISTOTALOT

Kumpulan nk. puistotalot saatiin sotien jälkeen lahjoituksina Ruotsista. Nämä yksikerroksiset parakit omakotialueen jatkeena oli tarkoitettu vain väliaikaiseen asumiseen asuntopulan pahimpana aikana, mutta osaa taloista käytettiin vielä 1978 asti. Puistotaloja oli eniten Kumpulanmäellä, 57 kappaletta, mutta myös Kymintien koillisessa mutkassa oli noin 20 kappaletta. Talot olivat tilavuudeltaan 28-40 m2, ja niissä oli ulkokäymälät. Vesi haettiin ämpäreillä vesipostista. Taloissa asui parhaimmillaan noin 900 kumpulalaista. Kumpulanmäellä talojen katuosoitteina oli sittemmin kadonneita nimiä, kuten Kirsikkatie, Mustikkatie ja Vadelmatie. Mäki tunnettiin asukkaiden kesken pikemmin nimellä Toukolanmäki, ja väki tunsi usein kuuluvansa enemmän Toukolaan kuin Kumpulaan. Toukolan puolella oli lähin yleinen sauna, ja loiva, kaupungin suuntaan johtava rinne vietti luontevasti Toukolan eikä Kumpulan suuntaan. Toukolan kansakoulu oli ollut samaisen mäen rinteessä ennen Kustaa Vaasan tien rakentamista. Maastoon ei ole taloista jäänyt juuri edes kivijalkoja jäljelle, sillä kaikissa kevytrakenteisissa parakeissa ei sellaisia ollut. Pihapiiriin istutetuista kukista ja pensaista jotkut kukoistavat paikalla yhä, joskin kovasti villiintyneinä. Osan parhaista lajeista kumpulalaiset pelastivat omiin pihoihinsa puistotalojen tyhjennyttyä.

KUMPULANKATU

Kumpulankatu, "Kumpis" oli katu nykyisen Vallilan siirtolapuutarhan eteläpuolella. Kadun varrella olleista taloista viimeiset purettiin 1970-luvulla, eikä paikalla ole enää kuin Paavalin kirkon kirkonmäen loivasti viettävä rinne. Aluetta kutsuttiin myös halveeraavasti "Putkinotkoksi", ja yksi- tai kaksikerroksiset puutalot olivat silloin jo pitkälle ränsistyneitä, niissä vilisi rottia, käymälät olivat ulkona ja vesi haettiin vesipostista puolen kilometrin päästä. On mahdollista, että Joel Lehtosen "Rakastunut rampa" -romaanin slummikaupunginosa "Krokelby" sijoittui juuri tänne. Viimeisiin omistajiin lukeutui Elli Hagert, jolla oli nimissään 13 Kumpulankadun taloa.