Kumpulan historia Kulttuurikävely Kumpulassa 1. Kumpulan kartano | 1. Kumpulan kartano |
| (päivitetty 9. helmikuuta 2009) |
1. KUMPULAN KARTANOTällä Kumpulanmäen etelänpuoleisella rinteellä lienevät sijainneet kylän ensimmäiset talot. Toisin kuin Vanhassakaupungissa, jossa ensimmäinen Helsinki sijaitsi, ei täällä Kumpulan kartanon mäellä ole tehty arkeologisia kaivauksia. Helsinki tiedetään perustetun silloisen Forsbyn (Koskela) kylän maille, joten asutusta tienoolla toki on ollut ennen kaupunkia. Siitepölyanalyysit paljastavat alueella viljellyn viljakasveja jo viikinkiaikoina 900-luvun aikana, siis jo ennen ruotsalaisen asutuksen saapumista 1200-luvulla. Nimen Gumtäkt on arveltu tarkoittaneen Gudhmund- tai Gumme-nimisen herran aloittamaa uudisraiviota. Kuten Vanhastakaupungista, ei Gumtäktin kylästäkään ole juuri säilyneitä rakennusten pohjia, joten rakennukset lienevät olleen hirsisalvoksisia ja usein kivijalattomia. Gumtäktin kyläpahanen tuskin oli Vanhaa Helsinkiä parempi, vaikka myöhemmistä laidunalue- ym. kiistoista voimme päätellä gumtäktiläisten olleen maahansa ehkä enemmän sitoutuneita kuin tienoolle pakkoasutetut, juurettomat, usein meriyhteyksiinsä ja ulkomaankauppaan keskittyneet helsinkiläiset. 1400-luvun Gumtäkt on varmaan ollut jokseenkin tiivis, hirsisalvosrakennuksista koostuva kylä jossain Kumpulanmäen korkealla etelärinteellä. Alemmat osat Vallilanlaaksoa ovat olleet veden alla, ja siellä on lorissut Kumpulanpuro Sörnäisten järvestä (Pasilan ratapiha) kohti Vanhankaupunginlahtea. Lahdella kylää vastapäätä oli saari nimeltä Kyläsaari (Byholmen), jonka nimi viittasi Gumtäktin kylään. Etelärinteen lumet sulavat aikaisin keväällä, joten tällä lämpimällä, muhevamultaisella paikalla on päästy pian kyntö- ja kylvötöihin. Kylästä nimeltä Gumtäckt on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1460, jolloin kylä lie jo ollut jonkin aikaa olemassa. Kylän paikalle muodostui kartano 1481. Gumtäktin kylässä mainittiin 1569 olleen neljä taloa. Tilan omistaneita sukuja ovat olleet Jägerhornit, Tavastit, Forsskålit, Sederholmit ja von Bonsdorffit. Kumpulan kartanon varhaisimmat vaiheet Lähteenä: A.W. Rancken: Helsingfors stad och landsbydg (1937) Gumtäktin kartanon tunnetut omistajat (vuosiluvut voivat olla puutteellisia):
Näillä näkymin varhaisin maininta Gumtäktin kylästä löytyy 26.7. 1460 käräjien tuomiokirjasta, jossa ”Sigfrid Gumtechtista” luovutti maata kylästä Per Clemetsonille, joka oli saman kylän asukaita. Clemetson laajensi maaomistustaan vielä 1470. Johan Forsskål (Gumtäktin kartanon omistaja 1733-1739)
Helsingin kirkkoherra, rovasti Johan Forsskål oli oppinut mies. Hänen aikanaan kartanossa oli tiettävästi Suomen suurin yksityinen kirjasto, jossa oli kaikkiaan 916 nidettä teologiaa, maantiedettä, farmakologiaa, matematiikkaa, historiaa ja lääketiedettä. Rovastin 1732 syntyneestä Petter-pojasta piti tulla pappi isänsä tavoin, joten hän jo varhain sai yksityisopetusta heprean kielessä. Pojan ollessa vasta yhdeksänvuotias perhe muutti sodan jaloista turvaan Ruotsiin, jossa isä-Johan sai paikan Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherrana. Petter-poika kirjoittautui alaikäisenä Upsalan yliopistoon, jätti teologian opinnot, ja opiskeli Carl von Linnén johdolla biologiaa. Lahjakkaana botanistina hän 1761 otti osaa Tanskan valtion kuusihenkisen retkikunnan matkaan Arabian niemimaalle. Petter Forsskål kuoli 1763 Jarimin kylässä Jemenin vuorilla, ja yhtä lukuun ottamatta koko retkikunta menehtyi retkellä malariaan. Nuori botanisti ehti silti lähettää Kööpenhaminaan ja Upsalaan koko joukon erilaisia kasvinäytteitä. Kööpenhaminan yliopistolla on yhä erillinen Forsskål -huone ja kasvikokoelma. Kumpula-seura kustansi 1999 kartanon sivurakennuksen seinään Petter Forsskålin muistolaatan. Mikä hauskinta, kuuluisan kasvitieteilijän lapsuudenkotia ympäröi nyt yliopiston kasvitieteellinen puutarha! Jacob Johan Tesche (kartanon isäntä 1741-1759)Viipurilaissyntyinen, mutta Haminassa vaikuttanut Jacob Johan Tesche omisti useita sahoja Kymijoella. Vuonna 1734 hän ystävänsä Carl Clayhillsin kanssa perusti sahan myös Vantaanjoen Vanhankaupunginkoskelle. Sahalla oli kaksi raamia ja 16-22 terää, ja puunhankinta-alue ulottui pitkälle Nurmijärvelle asti. Sahan päästyä hyvään vauhtiin valtiovalta kielsi puutavaran kuljettamisen palkkeina ja vaati puutavaran sahattavaksi jo Suomessa. Sahatavarasta tuli Teschen aikana Helsingin päävientituote. Koska sahalla oli Vanhassakaupungissa oma laivalaiturinsa, ei puutavaraa tarvinnut edes kuljettaa Helsinkiin laivattavaksi. Ulkomaanyhteyksien ansiosta saha oli suosittu laiton tuontitavaroiden kauppapaikka, jossa hinnat olivat Helsinkiä edullisemmat.Haminalaisten sahatoimintaa moitittiin ympäristöhaitoista. Tukinuitto vaati paikoin Vantaanjoen patoamista, mikä nosti tulvavesiä rannoille, joille veden laskettua tukit jäivät maanomistajien riesaksi hidastamaan peltotöiden aloittamista. Sahanpuru kaadettiin sahalta jokeen tai Vanhankaupunginlahteen, jossa kalastajien verkot sotkeutuivat ja kalansaaliit pienenivät. Maistraatti sai sahasta useita valituksia. Koska Helsinki tarvitsi paljon rakennuspuuta, se silti suosi Teschen sahaa sen kilpailijoiden kustannuksella. Haminalaiset sahaporvarit muodostivat sosiaaliselta elämältään suljetun, saksaa kotikielenään käyttävän porvarispiirin. Tesche muutti lopullisesti Haminasta 1741 Haminan jouduttua osaksi Venäjää epäonnisen pikkuvihan sodan seurauksena. Carl Clayhills ei Haminasta palannut, sillä hän ehti kuolla 1741. Sodan aikana myös Vanhankaupunginkosken saha poltettiin. Tesche sai Gumtäktin kartanon haltuunsa Ruotsissa asuvalta luutnantilta tämän 42 500 taalerin velan panttina. Kartano tosin oli vain alle 7000 taalerin arvoinen. Tesche siirtyi sahaporvarista tiiliruukkialalle perustaessaan 1747 kartanonsa maille Sörnäisiin tiilitehtaan. Tiilet menivät Viaporin linnoituksen rakentamiseen, ja ruukki työllisti kesäisin 17 miestä tuottaen vuosittain 40 000 tiiltä. Tesche sanoi perustavansa tiilitehtaan "rakkaudesta isänmaahan ja yleisen hyödyn edistämiseksi sekä sen estämiseksi että hirsimetsät autioitetaan talonrakentamisessa". Aika mainiosti sanottu Uudenmaan suurimman sahan omistajalta! Aatelittomana Jacob Tesche ei olisi saanut edes omistaa kartanoa, mutta silti hänen perheensä asui Gumtäktissä yli 20 vuotta. Kartano siirtyi perintönä hänen pojalleen Hans Teschelle, joka asui siinä vielä 1759-1763. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|
|
|
|
|