|
7. Novillan talo |
| (päivitetty 9. helmikuuta 2009) |
7. NOVILLAN TALO(Kumpulantaival 11, Kasvitieteellisen puutarhan länsipuolella)
Kahvila Novilla avattiin 1919 ulkoilevalle herrasväelle, joka saapui tänne Kumpulanpurovarren kahvilaan hevosrattailla tai kieseillä keskikaupungilta. Paikka oli sopivan huviretkimatkan päässä keskustasta, vaikka jo osa kaupunkia 1906 alueliitoksen jälkeen. Talo on tiettävästi Kumpulan vanhin puutalo, joka lienee ollut paikallaan jo noin 1888 tienoilla. Runkoa on epäilty Pasilan aseman tavoin Terijoelta asti kuljetetuksi. Kahvila lopetti toimintansa jo 1920-luvun lopulla, jolloin otetussa valokuvassa kahvila-kyltti on osin peitetty, ja taloa ympäröivät valtaisat kaalimaat! Talon ikkunat ja katto on kunnostettu sekä talo piparkakkumaiseksi maalattu 2002 aikana. Taloa on vuokrannut sosiaalivirastolta Veikko Hursti, jonka joukko risti paikan sen ensimmäisen remontin jälkeen "Kumpulan lähetyskodiksi". Jonkin aikaa talon katolla oli myös risti. Hevosmies Odellin talo ja hevostallit näkyivät vielä 1973 otetussa ilmakuvassa Sofianlehdonkadun mäen alarinteessä suunnilleen nykyisten Isonniitynkatu 3:n ja 5:n rajalla. Odellin talon ja Novillan ympäristö oli ennen Isonniityn rakentamista aika siivottomassa kunnossa. Vielä 1980-luvun alussa paikalla oli romuautojen ja kojujen muodostama "leiri". Kumpulanpuron yli oli useita pieniä siltoja, ja kahvilan nurkalta meni myös nuorten suosima oikotie Mäkelänkadun elokuvateatteriin. Lähellä oli myös pienviljelmiä ja Novillan talon sittemmin purettu kaksoiskappale, jossa 1930-luvulle asti asuivat Elias (k.1938) ja Hilda (k.1956) Ansinen. Hevosmiehiä oli myös Eliaksen poika, ja pojanpoika Heikki Laukkanen, samassa talossa syntynyt hänkin, on toiminut sittemmin virassa Paavalin seurakunnassa. Talo oli sittemmin pitkään Elli Hagertin omistuksessa ja sen yhteydessä aina 1980-luvulle pidetty hevosaitaus, jonka mukaan taloa joskus sanottiin "hevosfarmiksi". Farmin hevoset omisti Pakilassa asuva Kyösti Blomerus, jonka hevosten laitumeksi aluetta vuokrattiin lyhyin sopimuksin. Vielä Isonniityn alueen valmistuessa oli laitumella 1988 yhä seitsemän hevosta, ja kerättiinpä asukkaiden keskuudessa jopa adressia, jotta kaupunki sallisi hevosten läsnäolon paikalla jatkossakin. Vuokrasopimusta ei kuitenkaan uusittu enää 1992 jälkeen, jolloin joulukuussa tallikin purettiin.
|