14. KARTANON VIIMEISET VAIHEET

Kaupunki antoi 1893 ostamansa tilan vuokralle Isak ja Albertina Saarlalle. Kaupunki yritti ostollaan estää alueen lisärakentamista hökkelikyliksi. Läheisenä maaseutukeskuksena tila olikin tärkeä Helsingin ruokkija! Kartano oli suuri maidontuottaja ja maanviljelijäin maitokeskuksen edelläkävijä. Navetassa oli 150 lehmää, tallissa 50 hevosta ja sikojakin oli pari sataa! 

Ehkä hieman huvittavaakin, että huomattava osa kumpulalaisista oli aina 1950-luvulle asti hevosmiehen tai ajurin ammatissa. Kumpulan kartano oli kuitenkin Helsingin keskustaa lähinnä oleva kartano, jonka maalaismaisessa ympäristössä oli hyvä pitää hevosia.

Kartanon maat liitettiin lopullisesti Helsinkiin 1906. Jo vuotta aiemmin kaupunki osoitti tilan piharakennuksen lääkintöhallituksen ylimääräiseksi veneeriseksi sairaalaksi. Vaunuvajan alakerrassa oli sairaalan keittiö, ja asuinrakennus oli sairaalan konttorina. Suurimmillaan sairaalassa oli 145 vuodepaikkaa, ja potilaat olivat yleensä pakkohoidossa olevia prostituoituja naisia. "Kuppalaksi" haukuttu entinen kartano oli lauta-aidalla ympäröity.

Fritz Kemski (k.1918, hauta kartanon pihamaalla)

Lähellä päärakennusta on musta korkea hautakivi, jossa on teksti saksaksi ja ruotsiksi. Saksankielinen teksti kertoo tässä lepäävän saksalaisen, 2. polkupyöräkomppanian jääkärin Fritz Kemskin "Suomen puolesta kaatuneena" 12.4. 1918. Kiven kääntöpuolen teksti kertoo Vanhankaupungin suojeluskunnan pystyttäneen kiven tasan kymmenen vuotta myöhemmin. Muut lähteet kertovat Kemskin kaatuneen punaisen luodista Hermannin apteekin kohdalla Helsingin valtauksen yhteydessä.

Punaisilla oli nykyisen Paavalin kirkon kohdalla kalliolla oma tukikohtansa tykkeineen ja kuularuiskuineen, mikä ehkä selittänee kaatumispaikan? Hautakiven päivämäärä on silti väärä. Suomen valkoisia auttamaan tulleet saksalaiset nousivat maihin Hangossa, seurasivat rantarataa Helsinkiin, ja saavuttivat 12.4. 1918 Etelä-Helsingin ja Länsi-Pasilan. Sen sijaan suuret osat Kalliota, Vallilaa ja Hermannia säilyivät punaisten hallussa vielä seuraavaan päivään asti, niinpä jos Kemski kaatui Hermannissa, on se ollut mahdollista vasta 13. päivänä.

Kiven alla on tiettävästi ihan oikea hauta. Suurin osa Helsingin valtauksessa kuolleista saksalaisista haudattiin Vanhan kirkon puistoon, mutta Kumpulan haudan lisäksi on toinen yksittäishauta Leppävaarassa (Muistopolku) ja Pikku Huopalahdessa (Korppaantie). Valtausta johtanut kenraali, kreivi Rüdiger von der Goltz mainitsee Kemskin kaatumisen ja hautapaikan muistelmissaan, kuten myös aikomuksen siirtää nämäkin vainajat Vanhan kirkon puiston joukkohautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, johon syynä voivat olla saksalaisjoukon myöhemmät vastoinkäymiset. Paluumatkalla Saksaan sota-alus "Habsburg" ajoi karille Helsingin edustalla vieden ison osan Suomen-retkeläisistä. Vuotta myöhemmin von der Goltzin joukon rippeet joutuivat Latviassa itsenäisyystaistelussaan voittoisan virolais-latvialaisen armeijan lyömiksi. Fritz Kemski jäi siis siirtämättä. Miksi hautapaikaksi valittiin sukupuolitautisairaalan suljettu piha, jää vaille vastausta. Saksalaiset ovat tosin usein haudanneet kaatuneensa lähelle kaatumispaikkaa, eivätkä pyrkineet tuomaan heitä kotiseudun multiin kuten Suomessa on ollut tapana.

Kansalaissodan tapahtumat liippasivat tienoota muutenkin. Kyläsaaren pohjoispuolella oli sijainnut 1915 alkaen vesitasoasema. Tuleva presidentti P.E. Svinhufvud yritti täällä talvella 1918 "insinööri Petterssonin" valehahmossa paeta punaisten hallinnoimasta Helsingistä vesitasolla, mutta kone joutui vian vuoksi laskeutumaan takaisin. Svinhufvud pakeni sitten jäänmurtaja Tarmolla.

Kartanon puurakennuksia purettiin sairaalakäytön aikana. Leivintupa toimi vuokra-asuntona. Jyrängöntien mutkan kohdalla olleessa 1960-luvulla puretussa puutalossa asunut Anton Holmqvist oli keltaisessa kivitalossa asuneen Karl Lindbergin tavoin alkuaan Ruotsista tullut puutarhuri. Holmqvistit vuokrasivat nykyisen Nylanderin puiston maita molemmin puolin Jyrängöntietä 1908-1957. Alueella kasvatettiin mm. kaalia vielä 1960-luvulla. Talvisodan aikana sairaalan henkilökunnasta 60 henkeä oli evakuoituna Sammatin emännyyskoululle, jonne myös sairaalatoiminnot sodan ajaksi siirtyivät. Sota-ajan pommituksissa 26.-27.2. 1944 tuhoutui osa hirsisestä lihamakasiinista Jyrängöntien varrella ja päärakennuksen kuisti, joka sitten rakennettiin kartanon päärakennuksen varjoisalle puolelle.

Sukupuolitautisairaalana toimineeseen kartanorakennukseen siirrettiin 1953 myös Suomen viimeiset leprapotilaat Oriveden lakkautetusta leprasairaalasta. Sairaala siirrettiin 1960 Snellmaninkadulle. Kartano annettiin kouluhallitukselle, joka 1962 avasi päärakennuksessa Toukolan kansakoulun. Vaunuvaja oli mm. pulpettivarastona. Koulu lopetettiin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1977, ja asuinrakennus ja leivintupa jäivät vuokra-asunnoiksi. Alue vuokrattiin Helsingin yliopistolle 1979, talot kunnostettiin ja ympärille alettiin rakentaa kasvitieteellistä puutarhaa. jossa sopeutetaan Suomen oloihin mm. Japanin Hokkaidon, Kiinan Mantsurian ja Pohjois-Amerikan kasveja. Puutarha on tarkoitus avata yleisölle 2010.

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanslia muutti päärakennukseen 1996.